Miksi suomalainen ei saa esitellä varallisuuttaan?

Sosiaalinen media on tuonut meille kaikille virallisten uutiskanavien lisäksi myös naapureiden uutistoimistot. Samalla myös varsinaisten medioiden artikkeleiden kommentoinnit ovat välillä karanneet lapasesta, mutta yksi asia on Suomessa selvä. Se on se, ettei suomalainen saa esitellä varallisuuttaan, mutta ”heikommassa” asemassa olevat saavat nostaa esille omaa ”köyhyyttään” ja huonoa oloaan, vaikkei se köyhyys edes olisi välttämättä todellista köyhyttää. Katsotaan seuraavaksi muutamien esimerkkien ja todellisuuden kautta, miksi suomalainen pelaa ennemmin onnenpelejä kuin sijoittaa pitkällä tähtäimellä esimeriksi osakkeisiin tai rahastoihin – kuten naapurissa ruotsalaiset tekevät.

Sosiaalinen media ja artikkeleiden kommentointi

Olet varmaan joskus lukenut suomalaisesta menestyjästä kirjoitetun artikkelin, ja löytänyt sen yhteydestä heti useita kommentteja, joissa voidaan kyseenalaistaa henkilön menestys. Kirjoituksissa voidaan viitata veronkiertoon ja kaikkeen mahdolliseen muuhun kuin siihen, että henkilö on oikeasti menestynyt. Monesti saa myös lukea kommentteja, joissa kerrotaan ideoista, joiden mukaan nämä hyvin menestyneet voisivat kuukausittain antaa jollekin köyhälle muutaman satasen kuukaudessa. Tosiasiassa nämä menestyjät ovat kuitenkin jo antaneet yhteiskunnalle ja sitä kautta toisille heikommassa oleville jo tuhansia euroja joka kuukausi verotuksen kautta – eikö se jo riitä?

Suomalaisten haluttomuus sijoittaa rahoja oikeasti omaisuuteen ja sen kasvattamiseen näkyy niissä tilastoissa, missä kerrotaan suomalaisten olevan yksi eniten maailmassa onnenpelejä pelaavista kansoista, ja miksikö? Koska meille ei ole oikeasti opetettu jo nuorena, että sijoittamisessa on varallisuuden ydin, ja mitä aiemmin sen aloittaa, sitä enemmän seuraavalla sukupolvella on varallisuutta, ja sitä kautta myös mahdollisuudet ostaa hienoja autoja ja rakentaa hienoja taloja, mutta missä vaiheessa pääsemme Suomessa sille tasolle, että paremmin menestyjät voivat kertoa omasta menestyksestään, ilman että heitä naulataan ristille. Yksi esimerkki tästä trendistä poikkeavasta suunnasta on Renny Harlin, hän kertoo omassa sarjassaan varsin vapaasti omasta erilaisesta elämästään uuden vaimonsa kanssa – ja vaikkei hän olekaan ehkä mikään superrikas, mutta on hänen elämänsä kuitenkin melkoisen erilaista kun tavallisen kansan, ja kommentteja satelee ympäri nettiä, ja harvat niistä ovat positiivisia – onhan hän kuitenkin kaikkien aikojen menestyksekkäis suomalainen elokuvaohjaaja maailmalla.

Suomessa on varallisuutta

Suomessa on myös sitä varallisuutta. Meillä on sekä vanhoja rahasukuja, että uusia digiajan menestyjiä, jotka ovat tehneet satojen miljoonien omaisuuden omien ratkaisujen, yritysten ja oman tekemisensä kautta. Noustessaan lähes nollasta miljoonakerhoon, he ovat matkan varrella maksaneet paljon myös yhteiskunnalle, ja tätä eivät kaikki aina kritisoidessaan muista. Mitä enemmän meille on menestyjiä, sitä paremmat mahdollisuudet on tukea myös niitä, jotka eivät ole pärjänneet omilla poluillaan.

Muutamia vuosia sitten esimerkiksi Danske Bank teki tutkimuksen suomalaisten asenteista vaurastumista kohtaan, ja vastauksissa nousi esille mm. se ajatus, ettei suomalainen saa vaurastua säästämällä, tai säästöjä ei saa sijoittaa parempiin kohteisiin – ja koska suomalaiset eivät tee näin, niin siksi näemme enemmän ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia menestystarinoita ja maailmanmenestyksiä, joiden alkutaipaleen ovat rahoittaneet oman maan piensijoittajat. Hyväpalkkainen, ahkeralla opiskelulla saavutettu työpaikka saa kyselyssä toiseksi eniten mainintoja. Vastaajista 40 prosenttia mainitsee sen. Lottovoitolla vaurastumiseen suhtautuu suopeasti 31 prosenttia vastaajista. Vaikka säästeliäisyyttä ja ahkeruutta kannatetaan, säästöjä ei suomalaisten mielestä saa sijoittaa. Vain 11 prosenttia vastanneista hyväksyy sijoittamisen tapana vaurastua. Suomalaisten yksityishenkilöiden varallisuus on pääosin jakaantunut näin: asuntovarallisuutta on noin 300 miljardia euroa, pankkitileillä 100 miljardia euroa, metsäomaisuutta 50 miljardia euroa, ja osakkeissa noin 40 miljardia euroa.

Suomalainen köyhyys

Mennään sitten tuohon ajatukseen suomalaisesta köyhyydestä. Mediaa ja varsinkin sosiaalista mediaa seuratessa tulee usein näkyville, että osa näistä kovaan ääneen omaa köyhyyttää surkuttelevat perheet omistavat kuitenkin pari autoa, kotieläimiä, uuden television, käyvät pari kertaa vuodessa ulkomailla ja saattavat vielä asua omakotitalossa…. suomalaisessa yhteiskunnassa on vaikea nähdä todellista köyhyyttä. Kyllä sitäkin on, eli Suomessa on asunnottomia ja pitkäaikaistyöttömiä syystä jos toisesta, mutta meillä ei ole sellaista köyhyyttä, mitä löytyy monesta muusta Euroopan maasta, Aasiasta ja Afrikasta – sekä sieltä isosta ja mahtavasta Yhdysvalloista. Nykyaikainen suomalainen köyhyys rakentuu pohjalta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan mahdollisuuksiin, jotka tarjoavat kaikille maksuttoman koulutuksen ja huonosti menestyneille maksetut vuokra-asunnot.

Suomessakin on köyhyyttä, mutta se on erilaista köyhyyttä kuin monissa muissa maissa. Meillä Suomessa on 1900-luvun aikana rakennettu hyvinvointivaltio, joka pyrkii ottamaan jokaisen suomalaisen hyvinvoinnin kantaakseen – sosiaalinen hyvinvointi, kaikille yhtäläiset pohjat takaavat jatkossakin korkean verotuksen, jota kautta mahdollistetaan yhteisten palveluiden edullisuus koulutuksen ja terveydenhuollon puolella jatkossakin, näin ei todellakaan ole kaikkialla maailmassa, mutta siitä huolimatta suomalainen osaa valittaa, varsinkin jos jollakulla toisella menee paremmin.

Viime vuosina on kuitenkin noussut ajatus myös rikastumisen hyväksynnästä – suomalaisuus on siis muuttumassa, kiitos varmasti kansainvälistymisen ja digitalisaation. Jopa 76 % suomalaisista hyväksyvät rahan teon ja menestymisen, jos se tehdään rehellisesti – tämän kertoi vuoden 2020 Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n tutkimus. Suomessa varallisuudeltaan rikkaimpaan kymmenykseen pääsi vuonna 2016, kun nettovarallisuus oli yli 485 000 euroa. Parhaiten tienanneiden kärkisijoille nousevat Suomessa useimmiten yrityskaupoilla tienanneet, rikkaiden sukujen edustajat sekä pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat.

Rikkaat ja kommentointi

Vuonna 2020 tilastojen ja kyselyiden perusteella jopa noin 30 % suomalaisista pitää hyvin menestyviä miljonäärejä uhkana suomalaiselle demokratialle. Runsaat 40 prosenttia näki, että miljonäärit ovat ansainneet vaurautensa luomalla muille ihmisille jotain arvokasta. Näiden kolmanneksen joukossa on paljon kovaäänisiä kansalaisia, jotka tuovat esille omaa ”kurjuuttaan” ja pyrkimyksiä valittaa paremmin menestyneiden rahankäytöstä – siksi Suomessa reality TV-ohjelmat eivät voi tuoda esille oikeasti menestyneitä ihmisiä. Näitä ohjelmia on viime vuosina ollut muutamia, mutta niden lähempi tarkastelu on tuonut esille kaikkea muuta kuin menestystä, kuten muutama vuosi sitten nähty Miljonääriäidit Maria ja Nina tai juuri nähty Rikkaiden ja Köyhien tuotantokausi tai Sofian seikkailut, mutta todella rikkaiden elämästä emme ole saaneet nähdä pätkääkään reality ohjelmissa – ja suomalaisuuden tuntien ja tietäen, emme tule aivan lähiaikoina näkemäänkään.

Suomalaisten pitäisi kuitenkin pyrkiä parempaa menestykseen, ja sen saavuttamiseksi pitäisi asennoitumisen menestymiseena muuttua edelleen – ehkä joskus tulevaisuudessa Suomessakin on ok oikeasti menestyä, ja vielä näyttääkin se.

Kryptot ja markkinavoimat

Oletko joskus miettinyt, mitä on tulossa seuraavaksi? Bitcoinit ja muut kryptovaluutat alkavat olla jo mennetty, vaikkeivat ne vielä olekaan kaikkien käytettävissä, mutta mitä on tulossa seuraavaksi. Kryptomarkkinat ovat melkoisen volatiiviset ja antavat sijoittajille joko huimia tuloksia, tai näpäytyksen sormille. Nyt kuumina kivinä ovat mm. NFT:t ja koko metaverse. Minne sinä olet katsomassa seuraavaksi sijoittamisen ja kenties säästämisen suhteen? Pitäydytkö osakkeissa ja rahastoissa, vai onko aika tutkia uusia digitaalisia alustoja ja niiden mahdollisuuksia.